Bajo Ceron blogi

Musiikin ohella Bajo Cerossa jokainen joutuu kantamaan oman lisälaukkunsa. Tee-se-itse-bändissä, tai paremminkin Tee-työt-omalla-porukalla-bändissä meillä jokaisella on oma tonttimme hoidettavana siinä hämmentävässä puurossa joka itse musiikin ympärille keittyy. Minun puuroni on keikkamyynti.

Kun bändi on riittävän ”iso” (ei vain jäsenmäärältään), heidät pyydetään keikoille, ja heidän vastuullaan (tai keikkamyyjänsä vastuulla) on valita keikoista ne, jotka sopivat kaikkien porukan jäsenten aikatauluihin. Bajon kanssa olemme tilanteessa jossa meidät usein kutsutaan keikoille, mutta toisinaan keikat ilmaantuvat kalenteriimme vasta kohtalaisen myyntityön jälkeen.

Keikkamyynti ei paljoa eroa puhelinmyyjän työstä. Sitä soittaa, esittelee juttunsa, ja saa vastauksen. Yleensä ennen puhelinlehtikauppiaan työtä voi osallistua sähköpostilottoon; toisin sanoen lähettää lukuisia sähköposteja promoottoreille jotka vastaanottavat vielä lukuisempia samankaltaisia sähköposteja päivittäin. Siinä sitä sitten voi yrittää erottua edukseen.

Kaikkeen myyntityöhön, oli se sitten ovelta ovelle pölynimuria tai elävän musiikin riemukimaraa, sisältyy kuitenkin muuan seikka josta ei pääse yli: itse tavaran pitää olla kunnossa. Sekundaa ei voi myydä montaa päivää.

Viime vuosi oli Bajolle keikkojen kannalta toistaiseksi paras, ja keikkamyynti raksuttaa viimeisiään tälle vuodelle. Jos hyvin käy, tämä kesä voi olla kovinkin täynnä hienoja tapahtumia. Kesän keikka-aikataulu on odottamisen arvoinen, jahka se saadaan lyötyä lukkoon ja julki!

-Antti

Kevään aikana Facebook-sivuillamme on käynyt vilkas trafiikki. Onneksi lähinnä sisäänpäin suuntautuva sellainen. Iloksemme huomasimme, että tykkääjiä on kertynyt jo lähemmäs 1000, itseasiassa teitä Bajo Ceron maailmanfuusion koskettamia on tällä hetkellä yhteensä 914. Kenelläkään meillä bändin jäsenillä ei taida olla ihan niin montaa äitiä tai isää taikka seurustelukumppania, joten joukossa täytyy olla muutama oikeakin fani. Kiitos siitä!

Pääsiäisen kunniaksi Bajo Cero julistaa 1000. faninsa haun käynnistyneeksi. Tykkää (tai vinkkaa kaverille jos itse jo tykkäät) sivustamme uutena fanina ja voita Bajon keväällä ilmestyvä debyyttilevy! Voittaja julkistetaan kun maaginen 1000 fanin rajapyykki on saavutettu!

-Anna

Tarvitsen terapiabändin, jonka nimi viittaa johonkin lämpimään. Bajo Cero, “miinuksen puolella”, ajautuu aina ulkohommiin silloin kun on sietämättömän kylmä. Henkilökohtaisesti tämä talvi on ollut huikea – olen palelluttanut käteni ensin Bajon valokuvaussessiossa, sitten videonkuvaussessiossa.

Huipentuma videonkuvausviikolla oli viikon päättänyt keikka kotoisessa Oulussa. Tunnelma oli valtava, yleisö ylitti kaikki odotukseni ja soitto kulki. Keikan jälkeen muuan suuresti arvostamani muusikko halusi kiittää kädestä pitäen orkesterin musisoinnista. Tämä jäi tällä kertaa kuitenkin väliin, paleltunut ihoni kun oli tunnin soiton jälkeen halkeillut ja keikan loppuosa meni miehekkäästi rystyset veressä.

Kiitos kaikille teille jotka keikalla olitte, ja teille jotka sitä ennen osallistuitte musiikkivideoomme (Ville R., Teresa, Erick, Mia, Pirjo, Esa, Jamal, Kerttu, Pekka, kameravelho Joni, Jenni, Tiina tuotantosihteeripäällikkökapteeni, Kaisa ja ne joiden nimi tästä ehkä unohtui, olitte ja olette tärkeitä). Ja kädetkin alkavat olla taas kunnossa!

Kadotimme kuvauksen tyrskyissä paljon tavaraa (muun muassa minun rakkaan kalimbani, mutta sekin jo löytyi vaivaisten kolmen viikon jälkeen), ja nyt löytyi sessioista vihdoin myös valokuvia Bajon perhealbumiin.

-kili

Ohjaaja ja piirtäjä visioivat. Taka-alalla näyttelijä haroo hiuksiaan kauhusta lamaantuneena.

Ohjaaja, taiteilija ja luomamme sympaattinen kamerahäkkyrähirviö. Se elää!

Laulaja suljetaan arkkuun. Tämä herättää hänessä vain kohtuullisen silmitöntä kauhua.

Matkan varrella kohtaamamme haasteet herättävät ohjaajassa silkkaa riemua.

 

Miespääosan esittäjä liukastuu ja lyö takaosansa. Naispääosan pokerinaama ei järky.

Ravintolatunnelmaan on päästävä. Mukana myös basistiviulistimme Antti Sixx ja hurja heavy metal ilme.

Yläkerrassa joku laulaa toisen kerroksen lauluja.

Urhea Joni tarttui rakentamaamme kamerahirviöön pelotta. Taustalla kuvataiteilijamme ihastelee moista rohkeutta.

Torniossa, matkalla Meerin Grillille, joka eittämättä ansaitsisi oman blogimerkintänsä, voi nähdä hämmentävän installaation. Kadun varressa on kasa kiviä ja laatta, joka kertoo kasan olevan torniolaisten itse tekemä monumentti torniolaisille.

Ihanko itte olette tehneet? Kasan kiviä komiasti siihen kadun varteen. Itse itselle tehdystä kivikasasta minä ja muutamat muut etelän julmat varikset olemme saaneet repiä vuosikaudet pilkkaa torniolaisten ystäviemme kustannuksella sinne päin suuntautuvilla matkoillamme, joilla luonnollisesti aina jossain vaiheessa käydään Meerillä ja pilkataan isäntiä mahdollisimman paljon.

Sittemmin olen alkanut pitää tuota kivikasaa mitä suurimmassa arvossa. Mutta siitä vasta kohta.

Tänään uutisoidun Tomi Venhon tutkimuksen mukaan viime eduskuntavaaleissa keskimääräinen kampanjabudjetti oli 11 000 euroa, sisään päässeiden ehdokkaiden budjetti taas 35 000 euroa. Luvut olivat nousseet sitten edellisten vaalien. Demokratian kannalta tämä ei ole aivan ongelmatonta.

Päästäkseen läpi tuo yksitoista tonttua ei ole siis riittänyt alkuunkaan, vaan keskimäärin budjetin on pitänyt olla kolminkertainen. Jotenkin minulla on fiilis, että kaikilla ei riitä rahat lähteä kilpailuun samalta viivalta ja demokratia uhkaa karata toisten ulottumattomiin.

Miten tästä päästään mitenkään takaisin kivikasaan? Helposti, sillä taidetta ei voi olla ilman että on yhteisöä johon se on tehty. Ja näin se on aina poliittista.

Kun yhteisten asioiden hoitaminen tuntuu karkaavan omien käsien ulottumattomiin, ovat tuollaiset torniolaiset kivikasat mitä koskettavimpia monumentteja. Ne eivät ole ulkopuolelta masinoituja ja valtarakenteita pönkittäviä patsaita kaupungin pääkadulla, eivätkä suuria ostosparatiiseja joissa jokainen voi haaveilla palasta tavarataivasta. Politiikka ja raha istuvat isossa pöydässä jossain tuolla kaukana, mutta selän takana torniolaiset ovat kasanneet nämä kivet tähän, itse, torniolaisia varten. Kaunista.

Me tarvitsemme maailman jossa kaikki voivat enemmän itse kasata kiviä itselleen ja toisilleen. Bajolla alkaa olla kohta yksi iso kasa koossa, kun levy näyttää auttamattomasti valmistuvan. Sitten tarvitaan teitä, joita voi kai kutsua faneiksi, joita facebookissa on tällä hetkellä 905. Kun levy tulee ulos, me voimme kasata porukalla aivan järjettömän ison kivikasan, yhdessä, itselle ja kaikille muille.

Ja loppukevennykseksi hämmentävä mielikuvitusleikki: kuinka paljon maailma olisikaan muuttunut, jos jokainen ehdokas olisi käyttänyt budjettinsa rahat levyn tekoon?

-Kili

Käytiin poseeraamassa meren jäällä porokavereiden, Petterin, Kulkurin ja Taikan kanssa. Oli hauskaa ja kylmää. Raakakuvat ovat jo hallussamme, mutta pitää vielä photaroida joitakin yksityiskohtia kuntoon.

Sarjakuvatailteilija Ville Rannan ensimmäisiä luonnoksia Bajo Ceron kanssa tehtävää piirros/musiikkivideota varten.

Siis projekti etenee jo viitosvaoihteella ja paljon ei ehdi pakittaa. Video toteutetaan näillä näkymin yhdellä otolla.

Aika lailla vuosi sitten muuten niin äänekäs orkesterimme meni hiljaiseksi, kun suuri joukko suomalaisia äänesti nyt jo surullisenkuuluisan Jytkyn. Varmasti suurella osalla äänestäneitä oli halu saada aikaan muutosta moneen aitoon ongelmaan, mutta monelle muulle tuo valinta näyttäytyi suvaitsemattomuuden kasvuna tai jopa rasismin hyväksymisenä julkisessa keskustelussa. Meille kenties hieman pehmeämpiä arvoja kannattaville hippiäisille tuo sulkeutuneiden arvojen voittokulku tuli täytenä yllätyksenä. Syytän siitä Facebookia.

Kun valitset itse ystäväsi ja tuttavasi, eli sen joukon jonka mielipiteitä kuulet ja näet päivittäin, on helppoa kuvitella että koko maailma ajattelee samalla tavalla kuin sinä. Myös Jussi Pullinen miettii samaa ongelmaa Hesarin kolumnissaan Kupla etsii presidenttiä 2.2.

Onneksi kuitenkin aika moni ajattelee niinkuin me. Ihan oikeasti. Nyt, presidentinvaalien aikaan kenties suurimmaksi teemaksi on noussut suvaitsevaisuus ja ihmisoikeudet. Kuka olisi perussuomalaisen kevään ja syksyn jälkeen uskonut että presidentinvaalien toisella kierroksella loistaisi vihreä julkihomo. Monet tuttavat ja samanhenkiset ovat myös Facebook-kommentoinnin sijasta yllättäneet toiminnalla. Kotikaupungissamme järjestettiin tukikonsertti Pekka Haaviston kampanjan hyväksi, Haavisto kun tunnetusti kampanjoi kilpailijaansa huomattavasti pienemmällä budjetilla. Monet loistavat paikalliset muusikot tarjosivat apuaan sillä parhaalla tavalla jolla osaavat, soittamalla.

Samana kirkkaana pakkaspäivänä Bajo Cero oli, vaikkakin hengessä mukana, aivan toisaalla. Ylitimme rajoja omalla tavallamme. Uudesta videoblogistamme näkyy minkälaisia rajoja!

-Anna

Suomenkielinen blogi alkaa päivittymään piakkoin.

Stay tuned,

…eikun siis pysy vireessä.